KU2 työ7: Pakkaus-suunnittelu

Viimeinen työ liittyi erilaisiin pakkauksiin ja niiden suunnitteluun. Pakkaus on osa tuotetta ja sen ulkonäön suunnittelee yleensä graafinen tai teollinen suunnittelija. Suunnittelian on huomioitava tiettyjä asioita kun suunnittelee pakkausta eli hyvän pakkauksen ominaisuudet. Niitä on useita mutta tärkein on, että se suojaa tuotetta ja että se kestää kuljetuksen. Sen pitää olla tyylikäs, trendikäs, toimiva, kertoo osatajalle olelliset tiedot tuotteesta ja ekologinen. Jokus suunnittelijat pitävät pakkausta tärkeämpänä kuin itse tuotetta.
Puhuimme myös brändeistä eli tuoteimagoista. Brändeillä on tarkoitus jättää kiinittää ihmisten huomio ja luoda ostajalle mieleyhtymä tuotteesta ja vahvistaa asiakkaan ja tuotteen suhdetta. Mielleyhtymiä voi olla hinta-laatusuhde tai korkea palvelutaso.
 Olimme aikaisemmin tuonut tunnille maito purkkeja ja tehtävänä oli suunnitella uusi tredikäs ulkokuori pakkaukselle.  Pakkauksesta tulee näkyä sen tyyli kuten sporttinen, raikas, tai naisellinen. Aloittaminnen oli hyvin hankalaa, koska ei tullut minkäänlaista ideaa. Lopulta tein vain jotain ja tuossa on lopputulos. Olisin voinut paneutua tehtävään paremmin ja tehdä siitä hienomman. Myös maalasin sen huonosti, koska maalasin ensin salamat ja tekstin vaikka pohja olisi ollut helpompi maalata ensin. Siitä olisi tullut myös parempi jos olisin vain rajannut kuviot mustalla ja jättänyt pohjan valkoiseksi. Teema on varmaan sekoitus sporttisuutta ja lapille suunnattua tyyliä eli sporttisille lapsille. En ole tyytyväinen työhön mutta kyllä se menettelee. Tehtävässa opin miten pakkaukset voivat vaikuttaa ostopäätökseen ja miten pakkauksen ulkonäöllä on suuri merkitys ostaako tuotteen vai ei.

KU2 työ6: Arkkitehtuurin käsitteitä

Roomalainen arkkitehtuutri sanoi että hyvä arkkitehtuuti on kaunista, tarkoituksenmukaista ja kestävää. Tämä pitää paikkansa ainakin kreikkalaisessa ja roomalaisessa arkkitehtuurissa. Suunnitellessa rakennuksia on otettava huomioon monia asioita ja saatava ne toimimaan yhdessä. Ensinnä on huomioitava rakenne ja materiaalit, koska ne ovat rakennuksen selkäranka. Materiaaleina voi käytää esimerkiksi puuta, terästä, tiiltä tai lasia. Myös on kiinitettävä huomia rytmiin, rakennusmassaan ja struktuuriin. Rakennuksen rytmi muodostuu muotojen ja tyhjän tilan vaihtelusta. Myös aukotuksilla (ikkunat ja ovet) ja pintamateriaaleilla luodaan rytmiä. Samalla pitää saada valo ja läpinäkyvyys toimimaan, koska valon ja varjojen vaihteluilla on suuri vaikutus siihen miten tila koetaan. Erilaisia valaistuskeinoja on luonnonvalo ja keinovalo. Rakennuksissa on totettava huomioon myös väritys, koska se vaikuttaa paikan henkeen ja tunnelmaan. Silloin näkee rakennuksen harmonian ja kontrastit.
 Tehtävänä oli tehdä persoonallinen, moderni piharakennuksen pienoismalli. Materiaaleina käytettiin puutikkuja, rautalankaa, pahvia ja piirtoheitinkalvoa. Oli huomiotava rakennuksen muot, rytmi, väri, valo ja rakennuksen massa.
  Kun aloimmme suunnitella piharakennusta, ajattelin tehdä ensin leikkimökin tai leikkitelineen. Mutta suunnitelma muuttui, kun pienoismalli ei tuntunut omalta ja ideani ei toiminut. Toisen idean kehittämiseen meni jonkin aikaa mutta se tuntui enemmän omalta ja sitä oli mukavampi alkaa tekemään. Käytin työssäni arkkitehtuuripahvia ja ja koristekiviä katossa. Ongelmia oli ainostaan ajan kannassa ja siinä miten saan kaikki kiinnitettyä toisiinsa. Lopulta onnistuin kasaamaan työn ja sain sen valmiiksi. Loputulos ei ollut ihan sellainen kuin halusin, koska aikaa ei ollut tarpeekisi ja rakennuksesta tuli hieman väärän mallinen. Muuten työ oli onnistunut. Tehtävässä opin hyödyntämään erilaisia materiaaleja ja suunnittelemaan ulkorakennuksia. Nykyään tiedän mihin kiinnittää huomiota kun näen rakennuksia ja voin arvioida miten rakennus on omasta mielestäni onnistunut.

KU2 työ5: Taidetta arikkitehtuurin lähtökohtana

Viidennessä aiheessa pohdimme ei-esittävää taidetta eli non-figuratiivista taideta. Se ei pyri jäljentämmän luonnollisen maailman kohteita sellaisenaan vaikka lähtökohtana olisi jokin olemassa oleva. Ei-esittävä taide pyrkii muokkaamaan alkuperäistä kohdetta niin että siinä on jotain tunnistettavaa myös lähtökohdasta.
 Aluksi kävimme kuvaamassa erilaisia asioita, joissa olisi mahdollisimman paljon kulmia. Sen jälkeen valitsimme parhaimman kuvan, jota käytämmä töyssämme. Kuvasta on voinut myös ikkunan avulla rajata parhaan kohdan mutta itse käytin koko kuvaa. Sen jälkeen maalarinteipeillä jäljensimme kuvan  paperiin. Maalarinteipin avulla saimme tarkkoja ja suoria reunoja kuvaan. Maalasimme kuvat käyttäen hyödyksi väriharmoniaa ja vastavärejä. Minun oli heti aluksi jo lähteä tekemään työtä, koska maalarinteipit olivat helppoja ja nopeita. Kuva on koulun portaikosta mutta olen kääntänyt kuvan ja jättänyt portaat leijumaan ilmaan. Käytin maalatessani punaisen eri sävyjä ja mustaa korostevärinä. Tehtävä oli hauska ja sitä oli todella mukava tehdä. Se oli minulle helpompi tehtävä ja nautin siitä että sain sen nopesti valmiiksi. Loputulokseen olen todella tyytyväinen, koska omasta mielestäni on tämän kurssin onnistunen työ. Tehtävässä opin hyödyntämään maalarinteippiä ja huomasin että taidetta voi tehdä yllättävän helposti. Samalla huomasin että ei-esittävät taidekkin voi olla hienoa ja kaunista ja hyvinkin mielenkiintoista.

KU2 työ4: Arkkitehtuuri

Neljäs työ liittyi arkkitehtuuriin eli rakennustaiteeseen. Se suunnittelee rakennusia sekä niihin liityviä laajempia kokonaisuuksi. Rakennustaiteessa on tärkeää käyttää esteettistä näkökulmaa ja se on myös vahvasti kytketty käytännöllisyyteen. Se myös ilmantää aikakautensa tyyli-ihanteita. Puhuimme myös WAU-arikkitehtuurista, jonka tavoitteena on saada katsojassa aikaan "wau"-reaktio. Se kuuluu postmodernin arkkitehtuurin kategoriaan.
 Tehtävänä oli tehdä "pussauskoppi" rakennus Rovaniemelle ja käyttää materiaaliana savea. Käytimme tällä kertaa koverrutekniikka hyödyksi, koska työt poltettiin ja maalattiin lopuksi. Tehtävä oli hankala aloittaa, koska minulla ei ssyntynyt minkäänlaista ideaa tai ideat olivat todella huonoja. Lopulta aloin vain pyöritttelemään savea käsissäni ja lopulta muodostui jonkinlainen idea. Työni kuvaa kaatunutta puunrunkoa ja sen on hyvin mielenkiintoinen. Koska svoi mennä puunrungon sisään tai sitten kiiveta sen päälle. Se voidaan laittaa myös pystyasentoo, jolloin se muistuttaa enemmän linnunpönttöä kuin puunrunkoa. Lopuksi maalasin sen ruskella ja tein siihen kultaisia raitoja piristäämään ilmettä ja kuvaa maan lapin syksyistä väriä.
 Tässä työss opin vaikka heti ei olisi ideaa kannattaa aina yrittää jotain ja lopulta työstä tulee aina jotain uutta ja hauskaa. Tehtävän idea oli lähtöisin lehdestä ja sen avulla ymmärsin, että taidetta voi tehdä mistä tahansa, jos sitä osaa hyödyntää oiein.

KU2 työ3: Ympäristö- ja tilataide

Aiheena oli ympäristä- ja tilataide. Se on yksi taiteen laleja ja siinä teos ja ympäristä muodostavat kokonaisuuden. Ne voivat olla hyvin vaihtelevia ja niihin yhdistellään useita eri elementtejä kuten ääniä tai valoja. Lisäki puhuimme installaatiosta tai instaalaatiotaiteesta. Siinä erityisesti tiettyyn tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, joka hyödyntää tilan eri ominaisuuksia. Ympäristö- ja tilataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja sen kulttuuri- tai luonnonympäristöön rakennettua taidetta. Se voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaidetta kutsutaan myös ekologiseksi taiteeksi.
 Tehtävä oli tehdä ryhmässä hiekkaveistos Valde Marin rannalle. Meillä oli hyvä tuuri, koska ilma oli hyvin lämmin silloin ja oli rentouttavaa olla välillä ulkona. Meidän ryhään kuului minun lisäksi Henni-Elina ja Juulia. Meillä oli hyvä ryhmä työskentely ja saimme tehtyä veistoksen vaikka se oli suurikokoinen. Idea tehdä lähti Henni-Elinalta ja saimme käärmeen näyttämään, siltä että se on noussut vedestä. Itse tein käärmeen häntä osan ja autoin työn viimeistelemisessä. Tehtävä oli mukavaa vaihtelua ja sen tekemisessä ei ollut missään vaiheessa ongelmia ainoastaan polttiaiset, jotka söivät jalkani.:) Mutta se oli vaivan arvoista, koska saimme kuulla muilta ihmisiltä hyää palautetta ja että tätä pitäisi tehdä useammin. Luultavasti meitä oli myös hauska seurata ja katsoa mitä saamme aikaiseksi. Siinä oppi myös hyvin tila- ja ympäristötaiteen merkityksen, joka minusta on piristää ympäristöä ja herettää milenkiintea taidetta kohtaa.

KU2 työ2: Perspektiivi

Tämä tehtävä oli jatkoa ornamenttitehtävälle. Tehtävään liittyi perspektiivi ja sen käyttäminen taiteessa. Perspektiivi kehiteltiin n. 1000-luvulla. Työmme perustui yhden pakopisteen perspektiiviin, jossa katsojasta poispäin menevät viivat kohtaavat yhdessäkohtaamispisteessä eli pakopisteessä.
 Työ oli suunnitella tila johon olemme upottanut ornamenttityössä käyttämämme kuvion. Meidän piti piirtää sisätila pakopistettä hyödyntäen ja sisutaa se. Sen lisäksi haimme ideoita sisustutehdistä. Kokosimme plansin piirrustuksesta ja lehtileikkeistä.
 Työ oli todella mukava, koska siitä sai tehdä itsensänäköisen. Tehtävä oli myös hyvin haastava, koska aikaa oli vähän ja työtä oli paljon. Tein piirrustusta paljon kotona muuten se ei olisi tullut valmiiksi. Suurimmksi osaksi hahmottelin huonetilan päässä, joten pystyin hyvin nopeasti alkaa toteuttamaan sitä. Olen tyytyväinen planssiin ja piirustukseen, koska kun olin saanut sen valmiiksi huomasin että se oli minun näköinen. Luultavasti tulen joskus käyttämään suunnitelmaa. Tästä työstä oli paljon hyötyä, koska sain kehittää piirrustustaitoani ja luovuutttani.

KU2 työ1:Ornamentit

Ornamentit eli kortistekuviot ovat yleisiä ja niitä käytetään mmm. tekstiileissä, rakennuksissa, tatuoinneissa jne. Ornamenttityylejä on eilaisia ja me käsittelimme tunnilla viisi niistä.

 1.Pintaornamenttion koko pinnan peittävä koristekuvio.

 2.Nauhaornamentti näuhamaisesti etenevä kuvio.

 3.Keskusornamentti on keskeltä sivullepäin etenevä kuvio.

 4.Peiliornamentti toistuu peilikuvana pinnalla.

 5.Yksittäinen koristekuvio on hyvin yleinen ja sitä käytetään paljon.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä ornamenttikuvio kansioon. Ensimmäiseksi suunnittelimme ornamenttikuvion. Sen jälkeen leikkasimmen kuvion ja kiinniteimme sen varteen ja painoimme paperiin. Paperi oli aikaisemmin maalattu käyttämällä töpötys tekniikkaa. Käytin omassa kansiossa nauhaornammenttityyliä. Pohjassa väreinä on käytetty valkoista ja sinistä. Työ oli hauska ja opin painamaan laimasimella. Alussa oli hankala saada idea mutta kun se syntyi työ valmistui nopeasti. Töy onnistui muuten mutta kun painoin laimasimella maalia oli liikaa ja kuviosta tuli epäselvä. Tieto oramenteista on hyödyllinen, koska sitä voi hyödyntää monessa asiassa, kuten jos joskus tulen sisutamaan omaa kotia. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy kansioni ja alhaalla leimasimet. Pahoittelen kaikkein kuvien huonoa laatua ja valoitusta. Jos en olisi ottanut kuvia käytävällä niitä ei olisi ollenkaan.

Kuva-analyysi

Teos on nimeltään Haavoittunut enkeli. Kuvassa kaksi poikaa kantaa paareilla enkeliä keskellä autiota maisemaa. Enkelin siivessänäkyy verta ja hänen silmien peittona on side. Kuvan tunnelma on rauhallinen ja myös hyvin surullinen, koska kukapa haluaisi kantaa luokkaantunut enkeliä. Pidän kuvasta hyvin paljon, koska se on hyvin koskettava ja kaunis. Kuva kertoo, että siihen on liittynyt joitakin vaikeita tapahtumia ja ne ehkä ovat voiton puolella. Koska kuvasta tulle sellainen mielikuva, että enkeliä oltaisiin viemässä hoitoon, että pian se on taas terve. Tässä kuvassa on hyvin paljon symboliikkaa, jota voi tulkita monesta eri näkökulmasta. Haavoittunut enkeli voi uskonnollisessa mielessä kuvata ihmisen haavoittuvaa sielua ja se haurautta. Se voi myös kuvata viattomuuden särkymistä.

Kuva on tehty maalaamalla ja siinä on käytetty öljyvärejä. Kuvassa on käytetty hyvin eri värejä, mutta niistä näkyy useat erisävyt, esimerkiksi taustalla kulkevassa joessa on monia sinisen eri sävyjä. Valot ja varjot tuovat kuvaan syvyyttä ja samalla elävöittävät sitä. Kuvassa on luultavasti käytetty horisontaalista sommittelua, koska kaikki ovat vaakasuorassa. Se luo kuvaan rauhallisen ja tasapainoisen tunnelman. Samalla kuvaan on saatu liike, joka jatkuisi kulkijoiden suuntaan. Horisontaalisella sommittelulla on luotu kuvaan syvyyttä sitem, että taustalla olevat asiat pinenevät ja oavt hieman utuisia.

Tähän kuvaan vaikuttaa hyvin paljon se, missä kuva on. Tämä johtuu siitä, että teos kaipaa ympärilleen tilaa, koska sitä vaatii katsoa mitkään ennen kuin aukeaa oma käsitys teoksesta.

 Tämän maalukse on tehnyt Hugo Simberg ja se on yksi hänen tunnetuimmistaa maalauksistaa. Hän maalasi kuvan, kun oli voittanut vaikean sairuaden. Simberg halusi tuodan kuvaan tuntemuksiaan sairaudestaan nuoren tytön avulla. Sitä ei voinut tietää ennen kuin otin selvää kuvan taustasta. Simberg oli taiteiliseltasuntautumiseltaan symbolisti. Joten teosta tehdessään hän halusi saada katsojat niin sanotusti itkemään sisäisesti. Alunperin hän ei edes nimennyt teosta. Se on maalattu vuona 1903 ja se edustaa symbilismiä. Kuvan on yksi Suomen rakastetuimista, joten en ole nähnyt missään vastaavanlaista. Tämän kuvan sisältöön ei ole vaikuttanut tuon ajan arvot tai ihanteet, koska työ on taiteilijan tuntemuksista maalattu. Minulle uutta oli, että taiteilija oli suomalainen ja että tämä työ oli hänentekemä. Maalaukse alkuperäistä tarkoitusta on vaikea tietää mutta nykyään se on yksi suomalaisten rakastamista maalauksista.

Työ5: Mitä taide on?

Viimeisenä kuvaamataidotyön aihe liittyi taiteen määrittämiseen. Alku tunnista meillle näytettiin kuvia, joista piti päättää onko se taidetta vai ei. Yleisesti taidetta on vaikea määritellä, koska se muuttuu kokoajan. Määrittelyn vaikeaksi tekee myös se, että se on sidoksissa aikaan, paikkaan, teokseen, teoksen katsojaan ja valitsevaan kulttuuriin. Taiteen määritelmään vaikuttavat myös erilaiset taidekäsitykset. Yksi taidekäsitys vaatii sen, että teos on vain kriitikoiden, museoiden tai muun instituution hyväksymä ennen kuin hyväksytään taiteeksi. Tätä taidekäsitystä kutsutaan institutionaaliseksi. Toinen taidekäsitys on intentionaalinen. Se tarkoittaa sitä, että teoksen asema taiteena määräytyy taiteilijan tarkoitusperien mukaa. Esteettinen taidekäsitys perustuu teoksen muodeon ominaisuuksiin. Jos teos täyttää taiteen sääntöjen kriteerit, esimerkiksi kauneuden suhteen, se voidaan katsoa taiteeksi. Käytännöllisin taidekäsitys on subketiivin taidekäsitys. Se tarkoittaa jokaisen henkilökohtaista näkemystä, mitä pitää taiteena ja mikä ansitsee taiteen nimityksen.
  Tämä oli mielikuvaharjoitus. Aluksi kuvailimme entistä opettajaa mahdollidimman tarkasti, jonka jälkeen laitoimme paperilaput laatikkoon. Laput sekoitettiin ja piti ottaa jonkun muu kuin oma lappu. Tämän jälkeen luonnostella kuva opettajasta. Pian huomasin kuinka hankalaa on piirtää mies, koska olen tottunut piirtämään naisia. Myös se kuinka saada henkilöstä vanhanemman näköisen. Mutta onneksi sain hyvijä neuvoja ja lopputulos oli hyvä. Lopuksi pohdimme kuka on piirtänyt kenenkin opettajan. Tässä työssä opin nopeaa piirtämistä ja kuinka saada aidomman näköinen henkilö paperille. Työn onnistuminen tuli ilmi, kun etsimme piiroksille oikeita kuvauksia. Se lisäsi varmuutta ihmisten piirtämiseen ja antoi mahdollisuuden kokeilla omia piirustustaitoja.

Työ4: Kuvanveisto

Neljäs kuvaamataidontyö liittyi kuvanveistoon. Kuvanveistokin on myös yksi sommittelun muodoista eli plastinen sommittelu. Perinteisesti sillä tarkoitetaan veistämällä tehtyjä kolmiuloitteisia teoksia, joissa materiaalina käytetään esim. puuta tai savea. Nykyisin se käsittää myös muut materiaalit, kuten. Kuvanveistossa on tärkeää tietää minkälaista sanastoa pitää käyttää. Yleisimmät ovat patsas, joka on vapaana seisova vaeistos. Relief tarkoittaa korkokuvaveistosta. Monumentti on suuri kokoinen muistomerkki. Installaatio on taas johonki tilaan tehty esinekokonaisuus. Tunnilla kävimme myös plastisuutta. koska se on hyvin olennainenosa kuvanveistoa. Plastisessa muodossa pyritään herättämään katsojan tilan elämys. Tämä syntyy siten, että veistosta pystyy katsomaan useasta eri näkökulmasta. Plastisuudessa täytyy ilmetä jonkinlainen tyhjyys, koska se tekee teoksesta mielenkiintoisen eli negatiivinen tila. Myös hyvin tärkeää on, että veistoksen ympärillä on tilaa. Se päästää teoksen oikeuksiin ja syntyy niin snaottua vuoropuhelua tilan kanssa.
  Tämä työ oli parityö, jossa molemmat tekivät savesta veistoksen. Veistoksen aiheet saatiin valitsemalla sana-pareista. Minun ja parini veistoksen tuli ilmentää ujoutta ja rohkeutta. Veistoksen tuli olla abstrakti tai puoliabstrakti. Tärkeintä oli muistaa tuoda esiin veistoksen negatiivinen tila. Joiduimme miettimään jonkin miten saamme aiheen tuotua esiin mutta onneksi keksimme ottaa eläimen ja ihmisen. Ihminen kuvaa rohkeaa, kun se uskaltaa tarjota kättä kohti eläintä. Eläimeksi päätimme valita norsun, koska se on suurikokoinen ja voisi kuvitella sen olevan rohkea. Se onkin hyvin ujo. Kun olimme päättäneet mitä teemme, alkoi tosi toimmet, koska aikaa oli vain yksi tunti. Pääsimme onneksi nopeaa tekemään ja saimme työt tehtyä tunnissa. Omaan työhön toin negatiivistä tilaa siten, että norsun etujalat muodostavat aukon ja takajalat oavt kiinni toisissaan. Tämä tuo hiukan abstraktia vaikutelmaan. Toinen tekijä on, että norsu ei ole tehty pikkutarkasti vaan siinä näkyy vain muoto. Ongelmia ei syntynyt, koska parini auttoi minua vaikeimpien paikkojen yli ja antoi hyviä ohjeita ja neuvoja. Lopuksi maalasimme työmme, kun se oli kuivunut viikon. Oli mukavaa, että sai tehdä parityön. Koska niitä tehdään harvemmin koulukuvaamataidossa. Sai apuja ja neuvoja parilta, jolta myös opin paljon. Tämä työ oli myös hyvää harjoittelua yhteistyön tekemisestä.

Työ3: Sommittelu

Kolmentena kuvaamataidon aiheena oli sommittelu. Se tarkoittaa taidekuvan kokonaisrakennetta eli miten muodot ja värit ovat ryhmitelty. Sommittelu perustyyppejä on kuusi erilaista. Horisontaalinen sommitelu tarkoittaa, että kuvassa asiat ovat vaakasuorassa. Kuva vaikuttaa levolliselta ja rauhalliselta. Myös etäisyys ja avaruudellisuus korostuvat. Toinen sommittelu malli on vertikaalinen. Se tarkoittaa sitä, että kuvan tapahtumat muodostavat pystysuoran linjan. Vertikaalinen sommittelu luo kuvaan pysyvän tunnelman. Samalla kuan on ylöspäin kohoava ja hyvin juhlallinen. Kolmas sommittelu malli on diagonaalinan. Se tuo kuvaan liikettä ja jännitettä. Kulmasta kulmaan tyyli luo dramatiikkaa ja vaikuttaa tehokkaalta. Muita sommittelu malleja ovat kolmiasommitelma, ympyräsommitelma ja kultainen leikkaus. Kolmiosommitelmassa kuvan asiat muodostavat kolmion. Ympyräsommitelman kohteet muodostavat ympyrän tai ympyrän puolikkaan. Kultaisessa leikkauksessa hahmotellaan kuvaan yhdeksän viivaa ja niiden riteyskohdat näyttävät hyvältä. Se on niin sanottu kolmanneksen sääntö.
 Tässä työssä aiheena oli valita yksi kuva ja upottaa se suurempaan kokonaisuuteen. Kuvassa on oltava nähtävissä yksi sommittelun perustyypeistä. Valitsin kuvakseni linnun, jossa näkyy taivasta ja se nousee merestä. Aluksi työn aloittaminen oli hankalaa mutta kun idea syntyi se lähti rullaamaan. Kuvassa käytin diagonaali sommittelua. Se tulee esiin alkuperäisen kuvan lintu ja minun piirtämäni jäljennös muodostavat diagonaalisen linjan vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan. Linun pohjustin vesiliukoisslla liiduilla, jonka jälkeen vahvistin valkoista väriä akrylliväreillä. Meren ja taivaan maalasin akrylliväreillä. Ongelmaksi nousi meren sininen sävy ja miten onnistun tekemään aallot. Lopulta meren sävyn vaihtelut onnistuivat mutta aallot jäivät huonoiksi. Valkoisen udun sain pyörittämällä sivellintä, jossa on hyvin vähän väriä. Lopuksi käytin kuvapastelliliitua, jolla yritin pehmentää lintua ja maisemaa. Lopputulos on ihan hyvä mutta parempaankin olisin pystynyt. Alkuperäinen ideani oli tehdä tarkka jäljennös mutta idea vaihtui ja se on parempi. Tässä työssä joutui miettimään miten saada kaksi kuvaa sulautuman yhteen. Sain myös hyvin hyödyllistä tietoa miten sommittelu vaikuttaa kuvan elävöittämiseen.

Työ2: Rytmi

Toisen työn taustalla oli rytmi kuvataiteessa. Siinä joiduimme pohtimaan, miten voimme luoda rytmiä veistokseen. Sitä voidaan luoda värien, muotojen, valojen ja varjojen vaihteluilla. Rytmi luo teokseen taiteilijan persoonallisen ilmeen. Rytmiä on kahdenlaista vapaata ja sidottua. Vapaa rytmi tarkoittaa, että asiat toistuvat teoksessa epäsäänöllisesti, kun taas sidotussa ne ovat säänöllisesti.
  Tässä työssä teimme rytmi-veistoksen, josa piti olla vapaata ja sidottua rytmiä. Se tehtiin puupalikoista kuumaliiman avulla. Lopuksi työ värjättiin, esimerkiksi akrylliväreillä.
  Aloittaminen oli vaikeaa, koska ideaa ei tullut ja jouduin kauan pyörittelemään palikoita, ennen kuin sain jotain aikaiseksi. Kun idean syntyi, työ oli nopea tehdä loppuun. Teoksessani liimasin ohuita puutikkuja isomman ympärille. Tikut kiertävät koko ison palikan ja ovat tietyllä etäisyydellä toisistaa. Tämä on veistoksen sidottua rytmiä. Vapaata rytmiä tuo se, että veistos nojaa todella ohueen tikkuun ja on kallellaan. Se rikkoon myös painovoimaa, joka tuo teokseen mielenkiintoa. Lopuksi sprey-maalasin ison palikan, johon olin kiinnittänyt tikut kullanväriseksi. Pienen tikun ja pohjan maalasin akrylliväreillä. Ongelmaksi nousi miten saada teos pysymään kallellaan. Mutta onneksi keksin tukitikun, joka tukee teosta. Toinen ongelma oli, miten liimata osat paikoilleen, kun kuumaliima jähmettyy nopeasti. Tämän ratkaisin kavereiden avulla, jotka auttoivat kiinnittämisessä. Loppputulos olin ihan hyvä vaikka se muistuttaakin jokinlaista palkintoa ja pinnasänkyä. Joten aloimme kutsua sitä vuoden vanhempien palkinnoksi. Tästä työstä suurimmaksi hyödyksi nousi se, että opin miten rytmi voi vaikuttaa työn ilmeeseen. Se merkitsi sitä, että pääsi käyttämään hyvin paljon luovuttaa, kun kokosi erilaisista palikoista veistosta.

Työ1: Väriharmonia

Ensimmäinen kuvaamataidon aiheemme liittyi värioppiin ja väriharmoniaan. Käsittelimme tunnilla kaksitoistaosaista väriympyrää. Se koostuu pääväreistä ja väliväreistä sekä niiden sekoituksista. Päävärejä ovat punainen, keltainen ja sininen. Väilvärejä ovat oranssi, vihreä ja violetti. Ne saadaan kun yhdistetään pääväreitten tiettyjä sävyjä. Puhdas oranssi saadaan, kun yhditetään krominkeltaista ja sinoberinpunaista. Puhdas vihreä syntyy, kun sekoitetaan kadmiuminkeltaista ja preussinsinista. Puhdasta violettia saadan, kun yhdistetään ultramariininsininen ja karmiininpunainen.
   Väriharmonia tarkoittaa sitä, että kuvaan saadaan harmoninen kokonaisuus väreillä. Me tutustuimme lähiväriharmoniaan, yksiväriharmoniaan, valööriharmoniaan ja vastaväriharmoniaa. Lähiväriharmoniassa käytetään väriympyrän yhden neljänneksen värejä. Värit sopivat sävy sävyyn. Yksiväriharmoniassa valitaan yksi väri ,ja käytetään sen kaikkija eri sävyjä eli tummat ja vaaleat sävyt.  Valööriharmoniassa käytetäään mustaa ja valkoista sekö harmaaan eri sävyjä. Viimeisenä väriharmoniana on vastaväriharmonia. Se koostuu väriympyrän vastakkaisilla puolilla olevista väreistä.

  Tässä työssä oli ideana tehdä omista nimikirjaimista ornamentti. Ensimmäisenä taitoimme paperin kahdeksaan osaan ja sen jälkeen jäljensimme siirtopaperin avulla kirjaimmet jokaiseen kadeksaanosaan. Tämän jälkeen väritimme kirjaimmet, jonkin väriharmonian mukaan. Omassa ornamentissa käytin lähiväriharmoniaa ja siitä lämpimiä värejä eli kahta punaisen, oransin ja keltaisen sävyjä. Kirjaimet väritin vesiliuokoisilla puuväreillä ja taustan mutalla tussilla. Työn teko sujui hyvin, kunnes minulle tapahtui taittovirhe eli taitoin paperin väärästä kohtaan. Se liikutti kuviota sivullepäin. Ongelman ratkaisin käyttämällä mustaa tussia, joka peitti suurimmanosan viivoista. Joiduin tekemään työn loppuun kotona. Mutta se ei ollut haitaksi, koska sain viimeistellä työn rauhassa. Lopputulokseen olen tyytyväinen vaikka osa mustista viivoista ei peittynyt vaan jäi näkyviin. Tässä työssä saikerattua variopin ja sain utta tietoa siita. Väriopista  ja väriharmoniasta tulee aina olemaan hyötyä, koska värisävyjen yhdistämistä tarvitsee kaikkialla, esimerkiksi sisustamisessa.